Palkkasaatavan vanheneminen

Ratkaisussa KKO 2020:76 työntekijä nosti yli kahden vuoden kuluttua työsuhteensa päättymisestä palkkasaatavaa koskevan kanteen. Kanne perustui siihen, että työsuhteeseen olisi pitänyt soveltaa yleissitovaa työehtosopimusta siihen sovelletun työehtosopimuksen asemesta, koska viimeksi mainitun sopimuksen oli solminut työntekijöiden puolesta yhdistys, joka ei ollut aito työntekijöiden ammattiyhdistys.

Työsopimuslaissa säädetään, että työsuhteen päätyttyä palkkasaatava raukeaa, jos kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt. Jos kuitenkin työntekijän saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina, palkkasaatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua sen erääntymispäivästä.

Korkeimman oikeuden mukaan ratkaisevaa viiden vuoden vanhentumisaikaa koskevan poikkeussäännöksen soveltamisessa on se, perustuuko työntekijän vaatima palkkasaatava sellaiseen työehtosopimuksen määräykseen, joka on ilmeisen tulkinnanvarainen. Vaikka sovellettavasta työehtosopimuksesta on ollut erimielisyyttä, eivät sopimuksessa olevat määräykset, joiden mukaan palkka määräytyy, ole olleet epäselviä.

Korkein oikeus katsoi, ettei työntekijän palkkavaatimuksen perusteena ollut työsopimuslaissa tarkoitettu ilmeisen tulkinnanvarainen työehtosopimusmääräys. Työntekijän saatava oli rauennut, kun kannetta ei ollut nostettu kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.

Palkkasaatavien raukeaminen kahdessa vuodessa työsuhteen päättymisestä tarkoittaa, että puuttuvia palkkasaatavia kannattaa vaatia mahdollisimman pian työsuhteen päättymisen jälkeen. Viivyttelyn seurauksena voi olla, että oikeus palkkasaataviin raukeaa. Pelkkä erimielisyys sovellettavasta työehtosopimuksesta ei vielä riitä kanneajan pidentymiseen.